Olimme lähdössä perheeni kanssa Islantiin viikoksi. Odotin reissua innolla, sillä olin nähnyt maasta lukemattomia upeita kuvia. Valokuvaus on lähellä sydäntäni, joten halusin vain päästä kamerani kanssa ihailemaan vesiputouksia ja kaikkea muuta upeaa. 

Lensimme perjantaina iltapäivällä Reykjavikiin. Matkalla lentokentältä asunnollemme oli jo selvää, että luonto on täysin erilaista kuin kotona Suomessa. Maasto oli melko karua ja kivistä. Horisontissa näkyi jylhiä vuoria. Ensivaikutelma ei ollut aivan sitä, mitä olin odottanut. 

Reykjavikissa oli oikeastaan ainakin minulle melko vähän nähtävää. Kaupunki oli hyvin pieni. Siellä täällä oli hauskoja pieniä mökkejä, jopa aivan kaupungin keskustassa, kaikkialla oli todella siistiä ja lähes kaikki liikkeet sekä kahvilat olivat kovin modernin oloisia. Hienoin kokemus Reykjavikissa oli valassafari. Kiersimme muutaman tunnin verran merellä laivalla ja pääsimme näkemään valaita sekä pyöriäisiä. Eläimet olivat kuitenkin aivan liian kaukana kunnollisen kuvan ottamista varten, mutta se ei tunnelmaa haitannut. 

Safarilla pääsi valaiden lisäksi ihailemaan jylhiä maisemia.

Käytimme autolla kiertelemiseen kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä ajoimme niin sanotun Kultaisen kierroksen. Reitin varrella oli paljon nähtävää. Ensimmäinen pysähdyksemme oli kraatterijärvellä, josta matka jatkui kohti kuuluisaa geysiriä Strokkuria. Oli upeaa nähdä, kuinka maan sisältä pulppusi kiehuvaa vettä. Muutaman minuutin välein geysir syöksi vettä, välillä todella korkealle ja välillä hieman matalammalle. Parhaimmillaan vettä suorastaan räjähti ilmaan, parhaillaan parin kymmenen metrin korkeuteen. Strokkurilta ajoimme Gullfossille, joka on Islannin suurin vesiputous. Vesiputous oli tajuttoman hieno. Ihmiset näyttivät aivan pikkuriikkisiltä putouksen vierellä. Gullfoss on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde, jos olet Islannissa. 

Gullfoss saa ihmiset näyttämään pikkuruisilta.

Seuraavaksi oli vuorossa ruoka- ja rentoutumistauko. Menimme luonnollisesti lämmitettyyn pieneen kylpylään, jossa myös söimme. Islannissa maan sisältä tulevaa lämpöä käytetään kaiken lämmittämiseen. Kylpylässä oli saunoja, joihin ohjattiin maan sisältä tulevaa vesihöyryä, joka lämmitti saunan. Huonona puolena oli se, että maan sisältä tarttui veteen kaasua, joka haisi aivan mädälle kananmunalle. Ei välttämättä kaikista raikkain saunakokemus. Matkan varrella oli vielä yksi pysähdys. Thingvellirin kansallispuistossa sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkanemispiste. Erkanemiskohdassa näkyy selvästi lähes pystysuora kiviseinämä, jonka keskellä joissain kohdissa virtaa vesi. 

Tämä pieni vesiputous putoaa toiselta mannerlaatalta toiselle.

Matkamme viimeisenä päivänä teimme toisen reissun autolla. Tällä kertaa ajoimme pitkin etelärannikkoa. Vaikka Kultaista kierrosta mainostetaan hieman enemmän, oli etelärannikon reitti mielestäni hienompi. Pysähdyimme ensimmäisenä Seljalandsfossille, joka on noin 65 metriä korkea vesiputous. Tämä oli ehkäpä upein kokemus reissullamme, sillä vesiputouksen taakse pääsi kävelemään. Kallioon vesiputouksen taakse on muotoutunut luonnollinen reitti, joka kiertää koko putouksen. Vesi jyrisi kalliota vasten kaikkialla ympärillämme ja vaatteemme kastuivat hetkessä läpimäriksi. 

Bongaa kuvasta turisti!

Jatkoimme ajamista kohti Vikin kylää. Kävimme siellä syömässä nopeasti hampurilaiset ja suuntasimme Reynisfjaran mustahiekkaiselle rannalle. Rannan lähellä vedestä nousi mielenkiintoisia kivipatsaita ja rannalla oli valtava luola. Lähellä oli myös Dyrhólaeyn majakka ja kallioseinämät. Tämä paikka oli tuulisin, missä olen koko elämäni aikana käynyt. Pienten lasten kanssa paikalle ei välttämättä kannata mennä, sillä tuuli saattaisi helpostikin kaataa heidät. 

Täällä olisi varmaan voinut lentää, jos vaatteet olisivat olleet liian löysät.

Ennen viimeistä kohdettamme kävimme nopeasti erään jäätikön reunalla ja ajoimme pudonneen lentokoneen ohi. Lentokoneen luokse olisi ollut neljän kilometrin kävelymatka lähimmältä parkkipaikalta, joten emme lähteneet etsimään sitä ajan puutteen vuoksi. Viimeinen kohteemme oli se, jota matkalta odotin jopa eniten. Olin nähnyt lukuisia kuvia Skogafossin putoukselta. Putous on suunnilleen saman korkuinen kuin Seljalandsfoss, mutta leveämpi ja mielestäni kauniimpi. Putouksen yläpuolella oli näköalatasanne, jonne oli rakennettu portaat. Portaat olivat jyrkät ja ylös päästyäni olivat reiteni kipeät. Näkymä oli täysin vaivan arvoinen ja paikka oli mahdollisesti yksi hienoimpia Maan päällä. 

Skogafossin portaat käyvät hyvästä iltatreenistä!

Jos matkustat Islantiin, vuokraa auto. Suosittelen ajelemaan ainakin etelärannikolla ja käymään Gullfossilla sekä geysirillä. Budjettimatkaa ei maahan kannata suunnitella, sillä kaikki on kallista. Jos lompakkosi kestää, on Islanti täysin näkemisen arvoinen maa, kunhan pääsee liikkumaan ympäriinsä! 

Kasper Garam